Maailma on minun pomppulinnani<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mitä se on
kun elämä on
juuri niin kuin aina halusit
ja kuitenkin
olet lähdössä jonnekin
kuulet kutsun korvissasi
luulet näkeväsi kauas
vaikket näe edes lähelle
Esi-isien vaeltava veri
minussa
vaiko
ihmisen loppumaton halu
saada kaikki itselleen.
~*~
Kaipaan niitä hetkiä
jotka tulevat harvoin
mutta jolloin tunnen
etten ole kasvanut
senttiäkään
~*~
Miten voi kaivata
toiseen maailmaan,
ihmisiä joita ei ole?
Muistot,
jotka eivät kuulu minulle,
kirkastuvat mielessäni.
Olitko siellä?
Tunsinko näin silloinkin?
Miksi aika on sinut minulta kätkenyt?
~*~
Jos ei saa jotakin,
vaikkei edes yritä,
voi aina lohduttautua
kirjoittamalla runoja
siitä,
millaista on olla ilman.
~*~
Näin monta vuotta
siinä meni
ennen kuin ymmärsin;
sä lähditkin pakoon
itseäsi
~*~
Mä en välillä tiedä mistään mitään.
Tulis joku
ja osoittais mulle suunnan;
tonne sun elämäs menee
ja mene sä perässä.
Äkkiä nyt, muuten se jättää!