Maailma on minun pomppulinnani<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mitä se on

kun elämä on

juuri niin kuin aina halusit

ja kuitenkin

 

olet lähdössä jonnekin

kuulet kutsun korvissasi

luulet näkeväsi kauas

vaikket näe edes lähelle

Esi-isien vaeltava veri

minussa

                      vaiko

ihmisen loppumaton halu

saada kaikki itselleen.

 

~*~

 

Kaipaan niitä hetkiä

jotka tulevat harvoin

mutta jolloin tunnen

etten ole kasvanut

senttiäkään

 

 ~*~

 

Miten voi kaivata

toiseen maailmaan,

ihmisiä joita ei ole?

 

Muistot,

jotka eivät kuulu minulle,

kirkastuvat mielessäni.

 

Olitko siellä?

Tunsinko näin silloinkin?

 

Miksi aika on sinut minulta kätkenyt?

 

 ~*~

 

Jos ei saa jotakin,

vaikkei edes yritä,

voi aina lohduttautua

kirjoittamalla runoja

siitä,

millaista on olla ilman.

 

~*~

 

 

Näin monta vuotta

siinä meni

ennen kuin ymmärsin;

sä lähditkin pakoon

itseäsi

 

~*~

 

Mä en välillä tiedä mistään mitään.

Tulis joku

ja osoittais mulle suunnan;

tonne sun elämäs menee

ja mene sä perässä.

Äkkiä nyt, muuten se jättää!