Viime vuodesta viisastuneena en ostanut kuin muutaman pienen suklaamunan valmiiksi eteiseen virpojia varten. On nimittäin näyttänyt jo pidemmän aikaa siltä, ettei nykylapsia moinen touhu kiinnosta. Joko ne saa karkkia muutenkin tarpeeksi tai sitten vanhemmat ovat säikähtäneet kaikenlaisia kerjäämisen kieltäviä lakiehdotuksia.

Edellisenä iltana sisko kuitenkin soitti ja kysyi olisiko mulla lainata noitahattua tai vaihtoehtoisesti tarvikkeita sellaisen askarteluun. No olishan mulla kotona ollut, mutta en kyllä laahannut noitahattua mukana vaikka tulinkin Turkuun varta vasten pääsiäisenviettoon. Siskolla oli ongelmia 4,5 -vuotiaan muotitietoisuuden kanssa ja heillä väännettiin kättä siitä voiko noidalla olla huivi päässä vai ei. Kun ovikello sitten puolenpäivän jälkeen vihdoin soi, näytti siltä että äiti oli voittanut catwalkin taiston.

Pikkuveikka oli kissa -kuinkas muutenkaan. Tätiä kyllä nauratti aika paljon tuo pörröliivi, tuoreessa muistissa on vielä se kun pikkusisko lähti kaupunkiin rave-bileisiin tuo päällä. Niin ne ajat muuttuu ja täti senkun vanhenee..

Kun naapurusto oli kierretty oli saaliin jakamisen aika. Pannut oli kevätauringosta kuumana ja kissa ja noita riskissä saada kunnon sokerihumala vielä ennen vaalitulosten julkistamista.

Vihdoin mä sain siis ihan oikeita pajunkissoja maljakkoon. Illemmalla kävi vielä toinenkin noitakaksikko, jonka ärrävikainen pikkunoita nauratti mua ihan hulluna vaikka heräsinkin niiden takia päiväunilta. Illalla hyytyi sitten hymy kyllä ihan kokonaan uusia kansanedustajia ihmetellessä. Jos muuttais vaikka Pääsiäissaarille...