Syksy tuli, samoin tuuli ja sade ja räkätauti. Kotona istun enkä muuta voi, vaikka kerrankin olisi aurinkoinen päivä ulkona... mun kurkussa asuu syyskaktus. Oon sinnitellyt monta päivää, mutta tänä aamuna ei tullu enää ääntä ja päässä jomotti siihenmalliin että oli pakko jäädä vaakatasoon huokailemaan. Ehkä jos tämä pöpö nyt parin päivän lepuutuksella jättäisi mut rauhaan.

Niin, asiaan. Olen ajat sitten jo siirtynyt syysaikaan kotona. Tämä tarkoittaa että parveke on siivottu, kalusteet laitettu poikki ja pinoon, syysistutukset laitettu koreihin. Jos joku nyt ajattelee että olen ollut reipas, niin lohdutukseksi kerrottakoon että gradu on edelleen tekemättä. Lisäksi, vein parvekkeen siivouksen yhteydessä talvitakit tuulettumaan, ja siellä ne vieläkin kiikkuu tätä kirjoittaessa. Mun elämä on vaan sellaisia lyhyitä, hetkellisiä tuotteliaisuudenpuuskia..

Pikkuparveke on nyt ihan täynnä tavaraa, koska se toimii vähänniinkun kesäjuttujen varastonakin. Aika paljon mahtui kyllä puuarkkuun ja vanhaan kaappiin tavaraa kun jaksoi ensin ne siivota. Onneksi aika paljon mahtuu olemaan edelleen esilläkin. Just juteltiin hollantilaisen kanssa sisustustyyleistä kun mä ihmettelin että miten mulla on niin paljon tavaraa. Se on enemmän sellainen "surfaces" -henkinen. Mun mielestä se johtuu siitä että se on poika. Kauheaa yleistystä, joo-o. Kyllä naisetkin voi tykätä yksinkertaisesta sisustuksesta. Mutta en minä! Sanoinkin hollantilaiselle, että mun sisustustyylissä yhdistyy meidän molempien maku; kyllä täällä tavaranpaljouden alla on pintoja..jossain..ehkä...

Parvekkeelle ostin tällaisia punaisia juttuja. Olisko ollut Erica elikkäs kellokanerva. Kivoja silti, ei tartte kastella paljoa ja voivat olla noissa koreissa kevääseen saakka. Haen myöhemmin vielä havuja kylkeen, jotta pysyy kivat värit hangen alta pilkottamassa (joo, meillä on se talon ainut parveke, jota ei ole lasitettu..).

 

Viime viikonloppuna kun istuin ikkunan edessä kirjoittamassa (kyllä, gradua!) niin parvekkeelle lensi talitintti. Sitten se alkoi tuijottaa mua ikkunan läpi tiiviisti ja luin sen ajatukset; se halusi herkkuja. Minä äkkiä hakemaan. Ei osunut muuta pikkulinnuille kelpaavaa käteen kun pari saksanpähkinän puolikasta. Murensin ne ja vein parvekkeen pöydällä olleeseen pieneen koriin. Isännöitsijän tyttärenä tunsin pientä katumusta, mutta vain pientä. Katumus alkoi heti kasvaa, kun hollantilainen totesi linnun päästäneen vaihtokauppana jotain ulos itsestään. Katumus kasvoi vielä suuremmaksii seuraavana aamuna, kun löysin ko. linnun seikkailemasta meidän pikkuparvekkeelta, joka on siis lasitettu ja väliovella suljettu. Jotenkin se oli keplotellut itsensä sinne lisäpähkinän toivossa. Olisi voinut käydä hullustikin, kun siellä on esim, virittämäni kalaverkko. Sain linnun ajoissa ulos, kiitos Franciksen, joka herätti mut varsin vaativalla maukumisella -parvekkeelle oli päästävä ja heti!

Muuten, nyt kun mä kirjoitan tätä niin se lintu on taas tuossa ja nyhtää jotain irti mun talvitakista. Pitäiskö ne hakea sisälle.

Tällaisia tänne. Oon laittanu jo ei-jouluvalotkin eli syysvalot, ihan vaan ollakseni eka. Ja heti alkoi joku toisella puolella pihaa apinoida, paitsi että niiden näyttää kyllä jouluvaloilta. Hyhhyh.

p.s. syysmyrkyt on kivoja. Varsinkin jos on ite peiton alla.