30 kuvan haaste onkin hei kätevä, kun jos ei ole ehtinyt mitään muuta duunailla, niin näitä kuvia voi lätkiä blogiin. Tänään aion rikkoa sääntöjä ja postittaa yhden kuvan sijaan kaksi. Perheenjäseniä on niin tuhottomasti, että se huomioonottaen tämä on vielä aika vaatimatonta.

Ydinperheeseeni kuuluu yksi kappale hollantilaisia ja yksi kappale kissoja. Kissan olette nähneet, ja hollantilainenkin kyllä täällä vilahtaa, jos oikein jaksaa bloggauksia kaivella. Mä olen kuitenkin siinä mielessä samanlainen kuin somalialaiset asiakkaani, että lasken perheenjäseniksi myös kaikki omat sisarukset, vanhemmat ja niiden uudet puolisot (jos ne on kivoja), sisarusten puolisot, kaikki sisarusten lapset, kissat, koirat ja hevoset. Ja what the hell, lasken muuten vielä muutaman tosi läheisen kaverinikin! Nämä kuvat liittyvät nyt kuitenkin uusiin muutoksiin perhealbumissa.

Olin loppuviikosta varsinaisessa Suomessa töissä. Kun perjantaina ajelin äidin pikkukoslalla pitkin jäisiä maanteitä ja ajattelin pikkusiskoa, sain puhelun isältä, jonka mielestä meidän vanha kissamamma käyttäytyi kummallisesti. En suoraan sanottuna ottanut kovin tosissani, koska isä soittelee jatkuvasti ja kertoo "Pörrin tekevän kuolemaa". Kun pääsin isän luo, totesin itsekin että tällä kertaa taitaa olla tosi kyseessä..

Pörri hengitti raskaasti, makasi lattialla, eikä päässyt omin jaloin ylös. Se ei suostunut juomaan, ja isä epäili ettei se ollut syönytkään ainakaan kahteen päivään mitään. Varasin ajan päivystävälle eläinlääkärille samantien. Sisko ja isä lähtivät sitä viemään, sillä mulla oli jo kolme vierasta oventakana, tyttöjenilta alkoi vähän apaattisissa merkeissä. Tunnin sisällä tulikin isältä tekstiviesti, että Pörri on lähtenyt paremmille hiirestysmaille.

Odotettavissahan tuo oli. Pörri oli syntynyt kesällä 1997, eli oli jo elämänsä ehtoopuolella muutenkin. Muistan aina kun se muutti meille kesken mun rippijuhlien. Sisko vain laahasi sen kotiin, kun oli nähnyt sen jossain pellonreunassa. Pörri on viime vuodet viettänyt rauhallisia eläkepäiviä pappan kanssa kotona. Lääkäri epäili nyt munuaisten toimintahäiriötä tai suolistossa olevaa tulehdusta/kierrettä. Jokatapauksessa olisi pitänyt leikata, eikä siinä ollut järkeä noin vanhan otuksen kanssa. Pörri elää tästälähtien muistoissa. Nuku rauhassa, mammakissa!

Pörri 1997-2012

 

Kun siinä sitten Pörriä itkeskeltiin, kääntyi keskustelu lasten hankkimiseen ja siihen liittyviin sosiaalisiin paineisiin. Meistä moni jo tuntee pariskuntia, joille lasta ei kuulu vaikka toiveissa on. Asia, jota on pitänyt itsestäänselvyytenä, voikin olla vaikeampaa kuin loton pääpotin sattuminen omalle kupongille. Ero lastensaamisen ja lottovoiton tavoittelun välillä on ainakin se, ettei tuttavapiiri kysele jatkuvasti, joko viime viikonloppuna jo lykästi. Joku kertoi, että omien vanhempien lapsimäärästä voi vetää johtopäätöksiä omaan hedelmällisyyteen. Mua alkoi naurattaa, ja sanoinkin ääneen, että omat siskoni ovat ainakin voineet luottaa sikiäviin sukujuuriinsa (meitä on neljä). Samassa soi puhelin, ja yksi siskoistani soitti synnytyslaitokselta: Poika tuli! Talkin´about good timing.

Laskettu aika taisi olla vasta ensi kuussa, mutta mitäpä pienistä, kun kerran söpöjä ovat. Siirsin tämän tyypin takia ponin tapaamista, koska junaliput oli jo varattuna illaksi. Hän oli hiukan ujo.

Tervetuloa, uusi perheenjäsen!