Heti kun muutin nykyiseen kämppääni, mulla oli tuosta pikkuparvekkesta sellainen kummallinen fiilis, ihan kuin se olisi muistuttanut jostain tärkeästä. Tämä johtui punaisesta lasiseinästä ja puulattiasta. Kun toin paikalle isovanhempien merenrantahuvilalla olleen vanhan kaapin, tajusin yhteyden! Huvila satumaisessa saaristomiljöössä, kaikki kuumat kesät jotka loikoilin laiturilla, uudet perunat ja sinappisilli! Ja se, etten enää koskaa pääse viettämään aikaani siinä ihanassa kalliopoukamassa, sillä koko rantatontti lukuisine suloisine pikkurakennuksineen kuuluu (noh, tästä voidaan olla montakin mieltä..) nykyisin sille puolelle sukua, johon on välit kylmenneet. Paikka on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Sinänsä surullista kun ajattelee mitä edesmenneet rakkaat isovanhemmat asiasta olisivat mieltä.

Ehkä joskus vielä itselläkin on varaa ja aikaa omaan kesäpaikkaan meren äärellä. Siihen saakka täytyy kuitenkin pärjäillä keinotekoisilla viritelmillä.

Ihana kyltti löytyi Turusta, Aurajoen rannalla olevasta pienestä putiikista, joka oli erikoistunut purjehdusaiheisiin. Söpöt verkonmerkit sain synttärilahjaksi, lienevät samasta paikasta.

Pieni ruskea hylly ja vene löytyivät kirpputorilta, samoin tuulikello ja kehykset. Pienen koukun ostin Haagista Pohjoisen meren rannalta.

 

Verkko ja lintu kirppikseltä, samoin kehykset. Kuvassa syksyinen tyyni Itämeri isovanhempien huvilan pihalta kuvattuna.

Tänään innostuin askartelemaan sen verran, että sain muutaman vanhan kuvan laitettua kirppiksiltä löytämiini meriaiheisiin kehyksiin. PartyLiten Express it! -kynttilälyhty sai sisäänsä kuvat vanhalta rantahuvilalta sekä muutaman Haagin rannalta kerätyn simpukankuorenm.

 

Kun jaksoin tarpeeksi kauan etsiä, kirpputorikierroksella tuli vastaan ihana vanha ilmapuntari -ja juurikin sellainen ruorin mallinen kun halusin. Tämä jopa toimii! Samaa ei voi sanoa isältä saadusta myrskylyhdystä. Mutta mukava täällä on nyt istuskella ja antaa syysmyrskyjen tulla.