Ajattelin uteliaimpien iloksi laittaa muutaman kuvan Helsingin tukikohdasta, vaikkei asunto todellakaan ole vielä hienojen blogikuvien vaatimassa kunnossa. Voinpa sitten myöhemmin laittaa "jälkeen" -kuvat. Tosin, rahatilanne on senlainen, että menee jokusenaikaa ennen kuin mitään sisustamista voi alkaa edes harkitsemaan. Mutta jos nyt jotakin pientä...

Mulla on siis tupakeittiö, jonka toinen nurkka palvelee olohuoneena. Netalle kiitos TV-tasosta, juuri passeli mun tarpeisiini! Tuohon mahtuu ainakin osa kirjoista (niin, mä tajusin ettei mulla ole kirjahyllyä...) ja kerrankin saan keijupatsaat oikeasti esille lasin taakse, kissojen terrori-iskuilta turvaan.

En ole vielä ehtinyt tehdä seinille mitään, ne on aika..valkoiset. Sikäli on hyvä että ne on kiveä, ettei kissat saa tuhottua niitä, mutta toisaalta niihin on aika vaikeaa lyödä nauloja tauluja varten. Odotan jotain kätevää miespuolista sukulaista ja oikeanlaisia nauloja kylään.

Soffa on äidin, mutta kissat ovat sen merkanneet nyt jo kivasti kynnenjäljillä, eli tuskin joudun koskaan palauttamaan sitä äidille. Punaisen tuolin sain jo 10 vuotta sitten isotädiltä, se on kai ollut isoisäni lapsuudenkodissa jo. En ole kauheasti mitään ostellut tänne, mutta Ikeasta piti elokuussa hakea tuollainen pörrömatto, kun se oli tarjouksessa 29€, ja siinä ei näy vaaleat kissankarvat!

Makuuhuone on edelleen aika yksitoikkoinen. Mietin jotain taulua tuohon keskelle, mutta nyt tuntuu että harkitsen sellaista sisustustarraa, kun olen nähnyt ihan kivoja. Miekkamies oli ostanu itselleen uudet keittiön tyynyt, jotka ei sitten sopineetkaan, onneksi mulla olikin niihin sopiva päiväpeitto ja säästyin nyt tyynyostoksilta!

Kaverilta saatu tornitaso ei oikein sovi yhteen minkään muun kalusteen kanssa, mutta sainpa johonkin kaikki käsityö-, askartelu-, nukkekoti-, maalaus- ja sarjakuvakirjat. Tuota mä iltaisin tuijotan ja toivon vuorokauteen lisätunteja.

Pappan (pappojen?) vanha piironki kätkee sisäänsä kaikki mun käsityötarvikkeet ja alakaappi on täynnä kankaita, jotka Herra F vetää ulos aina kun se haluaa huomiota (eli aika usein). Otan siitä kuvat joskus erikseen, olen aika ylpeä mun uudesta käsityöpisteestä. Ompelukonekin on siellä jemmassa.

Tupakeittiön toinen pääty on ruokailutilana. Serkun ihana kirppislöytö, Marimekon pyöreä pöytä, on mulla hoidossa kun serkkulikka seikkailee maailmalla. Tuolit sisko meihasi heittää mäkeen ja mä adoptoin kaksi itselleni. Verhot vein isältä. Ei tänne ole oikeasti tarvinnut ostaa mitään kun on niin anteliaita sukulaisia! Parvekkeella möllöttää vielä ATK-pöytä, joka ei sitten mahtunutkaan asuntoon. Harmi, koska se olis inspiroinut mun graduntekoa varmasti. Nyt se odottaa noutajaa..yksi kaverin kaveri oli onneksi kiinnostunut hyvinkäyttäytyvästä ATK-pöydästä.

Sitten..henkilökohtainen suosikkihuoneeni; lasitettu osa parveketta. Tässä mä istun iltaisin kynttilänvalossa, neulon, ja joskus juon jopa lasillisen viiniä. Myös saunan jälkeen tässä on kiva hengata kun on vähän viileämpää. Vaikka muuten odotankin talvea, niin harmittaa jos tälle lasihuoneelle ei ole sitten käyttöä hetkeen...tulee varmasti aika kylmäksi kun ei ole mitenkään eristetty. Varsinkin jos talvi on samanlainen kuin viimevuonna..!

Kulmassa möllöttää Honkatorpan vanha astiakaappi, sopi tänne aika hyvin. Olen muutenkin ajatellut tehdä tästä sellaisen oman Honkaniemi-museon. Kaapin päällä on jo joitakin vanhoja esineitä isovanhemmilta, ja ajattelin ensi kesänä kehystää muutaman itseottamani kuvan Ala-Lemusta.

Isältä sain passelit kalusteet. Oli niihin tyynytkin, mutta ne on nyt seinän välissä, ettei kissat karkaa toiselle parvekkeelle ja siitä ties mihin.

Tämä on myös kissojen suosikkihuone, koska täällä on heidän ikioma puunsa, ja ikkunasta voi vakoilla naapureita (ja naapurin kissaa). Kaislamaton ostin loppukesällä Anttilan alesta, ajattelin et se olis ensi kesänä kiva..nyt näyttää siltä ettei siitä ole ensi kesänä mitään jäljellä, koska karvalasten mielestä se on ostettu heille raapimisalustaksi. Herra F myös kierii siinä ihan hulluna.

Odotinkin taas vuoden että sain ottaa näytille PartyLiten Kuiskaus-lehtisomisteet, jotka on mun suosikit mutta sopii esille vain syksyisin. Kiva tarjotin on Serafiinan sisustuskutsuilta. Laitoin partsille jo punaiset sydänvalotkin, mutta ne ei ole jouluvalot, vaan syysvalot!

Hei, täällä me nyt asutaan! Kissat on viihtyneet mun mielestä hyvin, asiaa auttanee myös seinässä jälleen tuprutteleva Feliway-haihdutin. Täällä ollaan yleensä hereillä samassa rytmissä kun minäkin, sitten työpäivä nukutaan että jaksaa reuhoa kun mä tulen väsyneenä kotiin. Suoraan talon takaa alkaa pieni metsäkaistale ja lenkkipolku, ollaan käyty Franciksen kanssa siellä joka ilta ja välillä oltu ulkona melkeen tunti! On tullu koiriakin vastaan, mutta niille ollaan vaan muristu. Onneksi ei ole vielä tullu irtokoiria... Me käydään silti vähän sellaisena väliaikana, kun koirat on jo käyneet iltapvälenkin, mutta eivät vielä iltalenkkiä.

Eilen tilasin vihdoin oman FURminaattorin kissoille, josko saataisiin tähän irtokarvatulvaan jotain tolkkua. Tilasin ehkä vahingossa myös uuden kattoon asti ulottuvan kiipeilytornin..hehe. Mutta kun se on niiiin hyvä ja talvella noi kuitenkin tylsistyy täällä sisällä. Torni ei vie paljoa tilaa kun se on lattiasta kattoon, ja kisut näkevät kunnolla pihalle asti siitä. Ehkä se saattaa säästää myös äidin sohvaa...

Tällasta.

Tervetuloa kylään meille!