Normaalisti juhannukseen kuuluu perheen kanssa oleilua, ulkonaoloa ja ehkä juhannustanssit. Ei mun juhannukseen vaan. Olen normaalisti ison kaveriporukan kanssa ja enemmän tai vähemmän tuiterissa koko viikonlopun. Tänävuonna piti olla luova, koska kaveriviikonloppuideat meni yksi toisensa jälkeen ihan pyllylleen. Päätin kerätä kissat kasaan ja mennä isän luo, vaikka ajatus tuntuikin lievästi masentavalta. Tiesin että seura tulisi olemaan hyvää eikä viinikellarissakaan valittamista, mutta edellisten juhannusten muisto vähän kaiveli mieltä.

Kissat oli heti alkuunsa innoissaan juhannusloman alkamisesta -varsinkin kun matkaa kotiin saatiin taittaa ilmastoidussa Mersussa. Perillä päästin ne naapurien riemuksi ulos suoraan autosta. Lumina loikoili jaloissa koko viikonlopun, mutta Francis ei pysynyt aloillaan edes yhden kunnon kuvan ottamista varten.

page.jpg

Suunnitelmissa oli vartaiden grillausta, savustettua lohta, uusia perunoita... kiikuin terassilla keinutuolissa ja neuloin niinkuin kunnon juhannusmummo. Yritin kyllä huudattaa Dingon Juhannustanssia keittiössä salaatteja tehdessäni, mutta moinen teinikäytös sai heti paheksuvia katseita. Se on kyllä hyvä biisi.

page1.jpg

Illansuussa saatiin vihdoin kiljuvia vieraita. Syötiin ja juotiin ja syötiin vähän lisää. Onneksi otin blogikelpoiset kuvat ennen tätä, koska hetkessä koko terassi peittyi pieniin sukkiin ja kenkiin, pillimehupurkkeihin ja pikkuautoihin. Ehkä mä joskus sellaisistakin vielä bloggaan, mutta en tässä.

Pikkuapinat oli oikein ihania ja saivat mut hyvälle tuulelle. Hurjimmat bileet oli leikkimökissä, jossa jumituttiin siskon kanssa pienisiin terassimuovituoleihin. Miten ne niin paljon on kahdessakymmenessä vuodessa kutistuneet?! Kikatettiin siellä ja siskontyttö osasi ottaa valokuvankin. Kuvasta tuli aivan kaamea, mutta ehkä se on taas onnistunut 20 vuoden päästä. Toisen siskon poika oli kehitellyt juhannukseksi aivan hurmaavan valokuvailmeen, joka ilmestyi kasvoille sekunnissa jos joku kaivoi kameran esille. Mä niin näytän ne kuvat sen ensimmäiselle tyttöystävälle!

Ilta sujui mölkkyillessä ja jutustellessa. Lapsilla oli hauskaa, ja kissatkin ilmestyivät pihapiiriin siskon valtaisasta tanskandogista huolimatta. Mietittiin yhdessä että miksi pitää olla juhannus tai joku muu erityispäivä, jotta voidaan kokoontua yhteen nauramaan ja syömään hyvin. Tunsin pienen piston siitä että olen ollut muualla niin monta viime juhannusta. Ehkä on ihan normaalia että ajat muuttuu ja ihmiset siinä mukana.

Lauantaina oli kyllä sellainen fiilis että johan on aikoihin eletty. Isä oli jo aiemmin luvannut viedä mut juhannustansseihin paikalliselle tanssilavalle. Ensin nauroin epäuskoisesti, mutta sitten näin loistavan mahdollisuuden perustella itselleni pieni shoppailukierros Helsingin putiikeissa. Ostin kukkamekon. Lauantai-illan lähestyessä tajusin ettei mulla ollut mitään muita hiustuunausvälineitä kuin harja ja saippuaa. Autenttinen taantumafiilis saatiin aikaiseksi penkomalla vessan koreja, joihin oli jäänyt jämäpinnejä vaimolta ja lapsilta vuosien saatossa. Enon häihin pikkusiskolle ostettu helmipinni päässä mä vihdoin astuin ovesta ulos. Tätä ennen ihmeteltiin isän kanssa että millä mennään ja kuka hakee. Siskon pihalla treenasin vielä isän opettamia Rumban askelia.

DSC06005.jpg

Perillä tanssimestassa mä olin lentää kukkapäällysteiselle pyllylleni. Paikka oli käsittämätön sekoitus vanhanajan lavatanssimeininkiä ja tyylitajuttomia muovikalusteita. Vai laittaisitteko itse vanhan kärrynpyörän ja lasipullot roikkumaan jostain hajonneesta lentokoneesta irroitettujen penkkien kanssa samaan huoneeseen? Isä ihmetteli miksi mä räpsin kuvia vaikkei tanssi ollut edes alkanut, mutta tunsin bloggaajan velvollisuudekseni raportoida näistä kummallisuuksista. The world must know!

page2.jpg

Isän lupauksista huolimatta baari oli suljettu. (Niin, arvaatte varmasti mikä oli ehtona sille, että ylipäätään lupauduin mukaan). Viihdytin itseäni ajattelemalla että parempi tämä kun istua yksin viikkiläisessä yksiössä. Join kokista valkoisilla muovikalusteilla ja yritin pitää hiipivän epätoivon loitommalla. Taisin lähettää siskolle ensimmäisen itsetuhoisen viestin jo ensimmäisen kokiksen jälkeen. Kun "baari" vihdoin aukesi, kävi ilmi että sieltä sai vain lämmintä kaljaa, lonkeroa ja siideriä. Baaritiskin vikaa toimitti pöytä, jonka takana oli hyvin kiukkuinen nainen järjestysmiesliivi päällään. Olen melko varma että se teki isästä jonkun lastensuojeluilmoituksen sen jälkeen kun hain lonkeron numero n.

page4.jpg

Kun tanssi pääsi vauhtiin ja bändi alkoi soittaa, tunnelmakin keveni. Lähdin jopa tanssimaan, vaikka osaankin vain tasan kahdet tanssiaskeleet. Vain yhdestä varpaasta irtosi tämän illan jälkeen kynsi, joten sanoisin onnistumisprosentin olleen korkea. Kaikkien niiden pappojen joukossa tajusin että Saska Helmikallio on ihan siedettävän näköinen, eikä äänessäkään ollut valittamista. Pakotin isän ottamaan meistä kuvan, mutten silti aio alkaa kuuntelemaan iskelmää.

Illan ja tajunnan hämärtyessä tajusin että mulla olikin ihan hauskaa. Löysin kohtalotovereita, yhden tytön oli ruotsalainen täti pakottanut paikalle. Yllätyin siitä miten vähän tanssiväki kajosi alkoholiin (ja taisin saada samalla aika alkkiksen maineen). Oltiin suunniteltu ettei olla kauaa, mutta kotiinlähtö venyi pikkutunneille.

DSC06023.jpg

Kotipihassa kuvasin kontallani Opelin viereen eksyneitä kiiltomatoja. Miten voi jonkun peffa niin kiiltää! Kuvista ei tullut kovinkaan kummoisia mun pikkukamerallani. Juhannus oli kuitenkin onnistunut, ja omaa mieltä lämmitti myös ajatus maanantaina Helsinki-Vantaalle laskeutuvasta lennosta, joka toisi mulle yhden hollantilaisen -pitkäksi aikaa!