Silloin kaikki tuntui niin suurelta
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kylmin käsin
kurkotan kohti valoa
Taskussa sydämeni
pieni ja sininen
Liian kova enää särkymään
~*~
Lupasit
"Saat pitää mut"
Muistatko?
Kuitenkin, suljit oven meidän välissä.
Nyt istun yksin tässä tyhjiössä,
jota jotkut sanovat ikäväksi
~*~
Elämä,
anna mulle sellainen rakkaus
joka ei ikinä lopu.
Kuolla rakastuneena, se olis hyvä.
Kemiat vaan menis niin
että koko loppuelämä olisi
yhtä ilotulitusta!
~*~
Näinköhän?
Onhan se rankkaa, mutta kaikesta selviää,
sä sanoit.
Jäin miettimään
miten suuren hinnan
elämästä saakaan maksaa.
~*~
Aika ei ollut
meidän
Paikka ei ollut
meidän
Hetki ei ollut
meidän
Mitäköhän meillä oli?
~*~
Siltä kai katkesi siipi
Tai jotain
Se irroitti otteensa
ja mä putosin kovaa
ja korkealta.
Jäin kylmään maahan makaamaan.
Se jatkoi lentoaan
kohti uusia höynäytettäviä.
~*~
Elämän pimeällä kujalla
juoksen kiinni omaa varjoani.
Lapaset hukassa,
kengännauhat katkeilleet.
Sydäntäni en ole nähnyt hetkeen.
Odota, pyysin,
ja lepäsin hetken kohtaloon nojaten