Silloin kaikki tuntui niin suurelta

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kylmin käsin

kurkotan kohti valoa

Taskussa sydämeni

pieni ja sininen

Liian kova enää särkymään

 

~*~ 

 

Lupasit

"Saat pitää mut"

Muistatko?

Kuitenkin, suljit oven meidän välissä.

 

Nyt istun yksin tässä tyhjiössä,

jota jotkut sanovat ikäväksi

 

 

~*~ 

 

Elämä,

anna mulle sellainen rakkaus

joka ei ikinä lopu.

Kuolla rakastuneena, se olis hyvä.

Kemiat vaan menis niin

että koko loppuelämä olisi

yhtä ilotulitusta!

 

~*~ 

 

Näinköhän?

 

Onhan se rankkaa, mutta kaikesta selviää,

sä sanoit.

 

Jäin miettimään

miten suuren hinnan

elämästä saakaan maksaa.

 

 

~*~ 

 

 

Aika ei ollut

meidän

Paikka ei ollut

meidän

Hetki ei ollut

meidän

Mitäköhän meillä oli?

 

 

~*~ 

 

Siltä kai katkesi siipi

Tai jotain

Se irroitti otteensa

ja mä putosin kovaa

ja korkealta.

Jäin kylmään maahan makaamaan.

Se jatkoi lentoaan

kohti uusia höynäytettäviä.

 

 

 ~*~

 

Elämän pimeällä kujalla

juoksen kiinni omaa varjoani.

Lapaset hukassa,

kengännauhat katkeilleet.

Sydäntäni en ole nähnyt hetkeen.

Odota, pyysin,

ja lepäsin hetken kohtaloon nojaten