Palasin sumujen saarilta koto-Suomeen kaihoisin mielin. Nautin ulkomailla uusien ihmisten seurasta ja uudenlaisesta vapaudentunteesta. Muutama vuosi sitten en olisi uskonut että joskus lähden matkaan yksin ja vielä niinkin pitkäksi aikaa kuin puoleksi vuodeksi. Tuntuu että sain toisen kodin.

Kotiinpaluu ei tuntunut haikealta vain siksi, että jouduin jättämään taakseni huolettoman opiskelijaelämän ja uudet ystävät. Sovimme miehen kanssa jo joulun tietämillä että matkamme jatkuu tänä keväänä eri suuntiin. Yhtäkkiä tajusimme haluavamme elämältä ihan eri juttuja -ja ihan eri aikaan. Tuntuu kliseeltä, mutta pysymme ystävinä. Tälläkertaa olen asiasta jopa aivan varma, kyseessä kun ei ole teiniaikojen ihastus vaan elämänkumppani kymmenen vuoden ajalta.

Näinpä olen siis lumen hiljaa edelleen sadellessa pakkaillut kimpsuja ja kampsuja (ja muutaman nukkekodin...) ja ajellut isän vanhalla Vectralla täyttä kuormaa niin monta kertaa että kohta jompi kumpi leviää, minä tai Vectra. Olen jo voiton puolella, ja suurin osa askartelutarvikkeista ja miniasumuksista on rahdattu uuteen kotiin. (Tai siis vanhaan kotiin. Isän tyttö palaa kymmenen vuoden jälkeen lapsuudenkotiinsa, omaan huoneeseen. Tämä on kaikkien toiveiden mukaisesti vain tilapäisratkaisu..).

Saapi nähdä miten ahkerasti nukkekoteilu taas käynnistyy kun pääsen asettumaan aloilleni. Monta miniprojektia odottelee siistissä pahvilaatikkorivissä että ehtisin joku ilta käydä toimeen. Monta kuukautta olen näperrellyt ainoastaan  neuletöitä, vuosi sitten aloitettu harrastus ei ole muuttunut tylsäksi. Neuletöiden tuloksia voi ihastella Ravelryssa, joskus saatan tännekin laittaa kuvia.

Keijut muuttotouhuissa:

 

Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!