Vihdoin mä jaksoin jatkaa taistelua kerroksen hienoimman ovikoristeen kisassa (tosin luulen et naapuri on jo luovuttanut..). Tämä on varsinainen kiireisen naisen taidonnäyte; kaikki on vaan ripustettu Tiimarin valmiiseen oksakehikkoon. Toinen puinen tipu oli äidiltä perityssä pääsiäisaskartelulaatikossa, ja toisen sain ystävältä kun se tuputti mulle kaikki askartelutarvikkeensa "tilaa viemästä". Kyltti saapui kirppisvaihdossa ja linnunpöntön olen ostanut joskus jo kauan sitten.

Totesin ruosteisen pöntön vähän suureksi nukkikseen, mutta tässä se ei ole yhtään pöntömpi.

Eilen sain kuningasidean lähteä etsimään pajunkissoja. Olin vissiin vähän aikaisessa, tai sitten Viikissä ei kasva pajuja. Kukaan ei ollut myöskään koko talvena aurannut lumia kävelyreitin varrelta, joten jos et pysynyt 30 cm levyisellä koirankusettajien tallaamalla "pitkoslumella", niin upposit saman tien noin puoli metriä hankeen. Tämä on erityisen vaarallista jos kädessä on avonainen linkkuveitsi.

Kiskoin sitten mukaan epämääräisiä oksia hangesta ja puskista, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse kotiin palata. Mikä on muuten pajunkissa englanniksi? Oli vähän vaikea selittää tämän tapahtuman pointtia hollantilaiselle, joka urhoollisesti rämpi perässä muotikengissään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun "etsin niitä kissanpajuja".

Aamulla huomasin että osaan oksista on jo yön aikana puskenut pienet silmut. It´s alive! Keskelle puskaa oli myös ilmestynyt pieni pesäntapainen.

Parvekkeella reippaana selviytynyt narsissi on puhjennut todella runsaaksi puskaksi. Kevät on täällä! Jee!