Kattihaaste # 9: Lelut

Kattihaaste pyörähti taas pienen tauon jälkeen käyntiin. Aiheena tälläkertaa lelut. Franciksesta on aika vaikeaa ottaa kuvia kun se leikkii, koska kun kaveri pomppii sekunnin sadasosassa huoneesta toiseen vanupuikko suussa, ei siinä pysy parempikaan kamera perässä. "Oikeat" kissanlelut on aina olleet vähän möh, ei niillä jaksa leikkiä. Lukuunottamatta pieniä rapisevia hiirileluja, niillä jaksaa jonkunaikaa aina pallotella. Pikkuhiiret ovat siitä harmittavaisia, että ne katoavat nopeasti (tiedän kyllä että 97% niistä on jääkaapin alla..).

Suosikkileluihin meillä kuuluu vanupuikkojen lisäksi leipäpussinsulkijat (ne valkoiset, joissa on päivämäärä). Kumpiakin aarteita kaivetaan salaa roskiksesta tai napataan pöydältä. Myönnän kyllä heittelevänikin niitä kissalle silloin tällöin. Jos pöydillä on koristeasetelmia, ja niissä pähkinöitä/kiviä/koristehiekkaa, Franciksen on pakko mennä sekaan huiskimaan tassulla. Kiva herätä yöllä kun kaveri pelaa parketilla jonkun koristekiven kanssa. Mut oma vika kun laitan sellaisia.

Yksi eläinkaupasta ostettu lelu on tällähetkellä suosittu, nimittäin sellainen keppi, jossa on kiinni flanellikankaan kaistale. Tarkoitus kai olisi se, että ihminen pitää kepistä ja leikittää kissaa. Meillä se menee niin, että kissa ottaa flanellinarun suuhun, ja kantaa sitä ympäri kämppää (yleensä juosten ja keskellä yötä), keppi raahautuu perässä ja iskeytyy huonekaluihin sekä lattiaan pitäen kamalaa meteliä. Jos muistan, niin takavarikoin tuon yleensä yöksi..

Kun Francis muutti mulle pienenä, mukana tuli "eka lelu" eli entisen isännän vanulla täytetty sukka. Ruma kun mikä, mutta ah, niin rakas. Francis vielä "isonakin" aina silloin tällöin kantoi sukkaa suussaan, ja nukkui sen kanssa. En ole raaskinut heittää sukkaa pois, se on kulkeutunut mukana vielä tänne Helsinkiinkin.