Noniin, nyt kun säämies eilen lupasi kovien pakkasten alkavan hellittää, on hyvä aika käänttää katseet kohti tulevaisuutta, punaista kynsilakkaa ja rakkolaastareita. Tässä on kesäkuva. Se on otettu keskikesällä, tarkemmin sanottuna 13. heinäkuuta eli meikäbloggaajan syntymäpäivänä, jolloin menin töistä suoraan Sibeliuksenpuistoon ja kaaduin nurtsille. Mukana oli kaveri, kuivaa omenasiideriä, tuoreita mansikoita ja jogurttipäällysteisiä cashewpähkinöitä, eli kaikkea mitä töistä uupunut synttärihenkilö tarvitsee. Taktisesti parkkeerasimme nurmikaistaleelle, josta oli näköyhteys lähimpään jäätelökioskiin ja hotelli helpotukseen. Siinä meni koko iltapäivä ja ilta, kun kesällä ei tule edes pimeä että älyäis mennä kotiin. Enää 152 päivää ja sitten uudestaan!

Niin, ja kuvan on tarkoitus muistuttaa siitä, ettei se kesäkään ole pelkkää nurmikaistaleella tanssimista. Uudet kengät = uudet hiertymät. Elämä on.

En silti malta olla laittamatta toistakin kuvaa, joka on otettu samasta paikasta mutta makuuasennosta.