Niin..enhän mä ole siis suinkaan ainut luova olento tässä neliömäärässä, vaan kanssaelävät karvankylväjät osaavat myös tarpeen vaatiessa keksiä kaikenlaista tekemistä tylsien koti-iltojen varalle. Tietysti nämä siis roikkuvat aina mun neuletöissä kiinni ja vievät nukkekotiaskartelut välillä käsistä, mutta joskus ne keksivät tekemistä myös ihan itse. Niinkuin sekin kerta, kun Francis halusi että eteisen lattialle tehtäis peilimosaikkikuvio:

Mä olin tuosta vähän eri mieltä, samoin naapurit, jotka joutuivat kuuntelemaan loputonta imurointiääntä puolenyön jälkeen..

Uutena harrastuksena kisuille on muuton myötä tullut matkailu. Yleensä omatoimimatkailemme isän vanhalla ooppelilla (mikä on aina todella jännittävää), mutta sittemmin myös Helsingin linja-autot ja junien lemmikkivaunut ovat tulleet tutuiksi.

Tässä Lumina on matkalla rautatieasemalle. Se ottaa matkustamisen yhtä rennosti kun elämänsä noin muutenkin. Harmi vaan kun kopassa ei pysty venyttelemään niin paljon kuin haluaisi..sillon Lumina tunkee molemmat etutassut ulos häkin pinnojen välistä ja haukottelee makeasti. :D

Francis haluaa aina tutkia koko lemmikkivaunun, ja olenkin sen päästänyt jaloittelemaan jos vaunussa ei ole muita eläimiä. Hauskinta on yleensä katsoa ikkunasta ulos kun juna lähtee liikkeelle.

Joskus pitää olla myös roolileikkejä, ja Francis on tietysti mieluiten se eläintarhan (tai siis pyykkikorin) vaarallisin peto.

Kaikki joilla on lemmikkejä tietää kuinka ärsyttävää on, kun ei saa rauhassa olla tietokoneella. Meilläkin se on jokapäiväinen taistelu. Yleensä Francis alkaa purra johtoja ja painella nappeja. Se myös tietää mikä on se nappi, josta koko laitos menee pimeäksi ja emännän huomion saa hetkeksi itselleen. Täällä on käytetty myös tällaista syyttävää tuijotustaktiikkaa...

Serkkuni on harjoittelussa Brysselissä, ja hänen kämppiksellään on kissa. Serkku, joka on lähinnä tottunut koiriin, on hermostunut kissaan jo totaalisesti sen rikkoessa vaatteita ja riekkuessaan ympäri kämppää. Yritin antaa neuvoja kissan taltuttamiseksi, mutta toisaalta oli pakko todeta, että "toi kuulostaa kyllä ihan normaalilta kissalta". Ikävä kyllä. :)