Kyllä nyt on viimeisen vuoden ajan ollut sellainen neulomishinku, että kaipa tästä tuli loppuelämän riesa mulle. :) Olen kyllä monestikin ajatellut, että sopivasti ajoitin tuon neulomisen opettelun sellaiseen elämäntilanteeseen, kun on tullut reissattua paljon ja muutenkin oltua vähän tuuliajolla. Meinaan vaan että nukkekotiprojektien teko esim. lentokoneessa tai junassa ei ole kovin simppeliä. Mutta keskeneräinen neuletyö kulkee aina kätevästi kassissa (vaikka huomioon onkin tarvinnut ottaa nykyiset tarkat lentoturvallisuusjutut..onneksi puiset/muoviset puikot on vissiin luokiteltu sallituiksi...).

Ja niitä keskeneräisiä neuletöitä on riittänyt. Esittelen tässä nyt kuitenkin muutaman, ettäs uskotte että olen mä valmistakin saanut. :D

Ekat villasukkaprojektit valmistuivat siis viime syksynä, sain harjoitella kunnolla kun tein kaikille viidelle kämppikselle sukat. :D Enpä tietenkään ottanut niistä kuvia, vaikka tarkoitus oli.. Lankoina mulla oli Suomesta rahdattua Novitan Nallea ja kun se loppui, vaihdoin paikallisen käsityöliikkeen antimiin. Pojat saivat sukkansa siis akryylisekoituksesta. Yhdestä parista mä ehdin napata kuvan..

Matkalla Englantiin aloittelin jo pipoprojektia kummipojalle. Kitty-myssy lähtikin marraskuussa postitse Suomeen ja tuloksen näin sitten omin silmin kun veijari saapui kummitätiä hakemaan helmikuun alussa. Tässä Kitty-pipo on päässyt Tescoon shoppailukierrokselle.

Kun kaikki kämppikset olivat saaneet sukkansa, alkoi toinen kierros. Kaikille neulotut synttärilahjat. Idea tuli vahingossa, sillä halusin kokeilla Stitch ´n Bitch -kirjan illuusiotekniikkaa ja tehdä Alien-huivin. Tätä varten hain Suomesta sopivaa limenväristä lankaakin. Projekti oli yllättävän helppo, vaikka aluksi hirvitti että mitä tästäkin tulee. Tajusin jo puolivälissä huivia etten ikinä tulisi itse käyttämään tuon tyylistä luomusta. Onneksi kämppikseni Jamesin tyyliin huivi sopi kuin nakuutettu, ja tyypillä sattui vielä olemaan synttärit huivin valmistumisen aikoihin. Sittemmin kuulin että James oli ulkoiluttanut huiviaan Lontoon bileporukoissa ja saanut ihailevia kommentteja. Ihan tässä ylipistyy.

Seuraavaksi aloin tehdä pipoa toiselle kämppikselle, Hannahille. Hannah itse pyysi valkoista otsapantaa (jonka saikin), mutta täytyi se ylijäänyt lanka johonkin käyttää. Idean tähän sain jossain brittiläisessä juorulehdessä vilahtaneesta piposta. Ohje on kuitenkin "omast pääst", samoin pandan naamakuvio -tuli muuten harjoiteltua samalla silmukoiden jäljentämistä. Tämä pipo tuli valmiiksi vasta Suomen puolella helmikuussa, eli on sittemmin postitettu Hannahille Guildfordiin.

Sittemmin on valmistunut myös toisen Jamesin iPod-pussukka ja Kasin laukku. Niistä kuvat myöhemmin. Yksi kämppis on vielä ilman lahjaa, onneksi synttärit vasta elokuussa. Suunnittelen huivia, jossa olisi suosikkijalkapallojoukkueen logo. Voi olla liian suuri pala purtavaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta...

Kevään mittaan olen opetellut myös virkkauksen saloja. Sekin on yllättävän helppoa kun jaksaa opetella ne perussilmukat. Valmiiksi on tullut kolme virkattua ponchoa Novitan FlipFlopista, yksi sytomyssy Novitan PuroBatikista sekä tällainen oudohko keväthuivi äidille Sirdarin Juniperista.

Ihana harrastus!