Varoitus: tämä bloggaus on pitkä kuin nälkävuosi (vaikkakin siitä on nälkä kaukana..). Kävin Hollannissa ihmettelemässä paikallisia tapoja, lähinnä siis joulukuun 5. päivän viettoa. Kulttuurishokki lieventyi tajutessani että kyseessä oli ihan mukava juhla; vähänniinkuin joulu, muttei sinnepäinkään. Shokki se oli silti. Olo oli kuin (tyhmällä) lapsella karkkikaupassa, jossa on vaikeasti käytettävä karkkivaaka; tiedän että jotain kivaa on tapahtumassa, mutten ymmärrä mitä mun pitää tehdä. Tähän sekoittui pientä paniikkia siitä, etten pilaa toisten vuoden suurinta tapahtumaa omalla hölmöilyllä (tai toivottamalla vahingossa jollekin hyvää joulua..). Okei, ette te ymmärrä. Sen vuoksi otin paljon kuvia. Mikäli mun sepustus on sekava tai aukollinen, ole ystävällinen ja lue Sinterklaasista kertova Wikipediasivu.

Ensinnäkin me laahattiin tietysti lahjoja mukana Suomesta. Se oli jo käynyt selväksi, että lahjoja annetaan ja saadaan, sillä hollantilaisen äityli pommitti meitä noin kaksi kuukautta toivekyselyillä. Koska saavuimme puukenkälandiaan ennen H-hetkeä, halusin Maastrichtiin shoppailemaan..(tällöin vielä luulin että matkalaukussa olisi lahjojen poisoton jälkeen tilaa Hollannista ostetuille joululahjoille).

Jokaisen kaupan ikkuna oli koristeltu Sinterklaasaiheisesti. Äkkiseltään se näyttää samalta kuin jouluikkunat, mutta viimeistään tummahipiäiset, 1800-luvun palvelijanasuihin pukeutuneet Zwarte Pietit kiinnittivät pohjoismaalaisen huomion. Zwarte Piet, eli Black Pete, eli Musta-Pekka on Sinterklaasin apulainen, joka auttaa lasten vakoilemisessa ja lahjojen jakamisessa. Vähän niinkuin tontut. Ja heitä on siis paljon. Kauppojen ikkunat tursuilivat myös kaikenmaailman herkkuja. Sinterklaasin viettoon ei ilmeisesti kuulu kuitenkaan mitään perinneruokia (ainoastaan perinnekarkkia..).

Hollantilaisen himassa äityli hyöri ja pyöri ja laittoi hulluna Sinterklaas-aiheisia koristeita kaikkialle. Olipa askarrellut myös kattoon ripustettavan seppeleen, jossa oli erilaisia teemaan sopivia koristeita. Sinterklaas ratsastaa valkoisella hevosella, ja siksipä seppele oli heinää, ja sen keskellä iso porkkanakimppu. Hevoselle siis. Perheissä, joissa on pieniä lapsia, lapset laittavat yöksi kengän ulko-ovelle tai takan eteen, ja kenkään heinää ja porkkanan. Aamulla sitten ne on vaihtuneet lahjaan.

Okei. Nyt ennen kuin menee sekavaksi, niin kelataan vähän taaksepäin. Sinterklaas on siis lyhennetty sanoista Sint (Saint, pyhä) Nicholas. Tyyppi oli piispa (?) ja Amsterdamin kaupungin ja merimiesten suojelupyhimys. Nykyisin Sinterklaas on lasten toiveiden toteuttaja, joka saapuu Espanjan Madridista laivalla joka vuoden marraskuussa, mukanaan hulluna lahjoja, pietejä ja valkoinen hevosensa. Sint saapuu joka vuosi eri satamaan Hollannissa (ja niitähän riittää) ja tuhannet lapset menevät satamaan vastaan lahjatoivelistojensa kanssa (iha oikeasti!). Tämän jälkeen Sint kiertelee Hollantia ja pietit pudottavat lahjat lasten kotien savupiipuista yöllä. Sint juhlii omaa syntymäpäiväänsä 5. joulukuuta, ja haluaa siksi antaa lapsille lahjoja. Kiltti pitää olla vain marraskuun ajan! Sintin voi nähdä kaupungilla hevosineen, mutta se ei yleensä käy kenenkään kotona, vaan pietit auttavat lahjojen jakamisessa. Kuriositeettina mainittakoon, että amerikkalaiset varastivat "Sinterklaas"-termin ja väänsivät siitä Santa Clausin, vaikkei näillä kahdella asialla ole mitään tekemistä keskenään.

 

Nämä Pietit ovat mulle edelleen mysteeri. Wikipedian artikkeli selventää asiaa hieman, mutta antaa aika paljon tulkinnanvaraa sille, mikä piettien alkuperä on. Selvää on vain, että pietit toimii Sinterklaasin apulaisina, ja ovat sikäli tonttumaisia, että pölhöilevät ja keppostelevat minkä ehtivät. Pieteillä on myös eri tehtäviä ja eri persoonallisuuksia. Hollannissa traditiota ei yleisesti koeta rasistisena tai loukkaavana, vaikkakin tällaisia keskusteluja on aikojen saatossa käyty. Itse olin aavistuksen hämmentynyt, kun hassuihin vaatteisiin puettuja mustapekkoja oli joka paikassa, ja kaikkien mielestä se oli tosi jees. Tummaihoisuuden taustalla ei liene muuta kuin se, että näin on aina ollut. Piettien väriä on jossain vaiheessa yritetty muuttaa kokonaan sateenkaariväritykseksi ja näinollen vastaamaan nykymaailman poliittisen korrektiuden vaatimuksia, mutta idea ei saanut kannatusta, ja kaverit ovat edelleen mustia. Mustuuhan siinäkin kun menee savupiipusta ja työskentelee höyrylaivassa, sano hollantilaisen äityli. Ja mikä tärkeintä; kaikki hollannissa on ihan rakastuneita näihin velikultiin!

Sinterklaas on pääasiallisesti lasten juhla. Pääroolissa ovat lahjat; lelut ja karkit. Monet leluvalmistajat tekevät myös erityisesti Sinterklaas-aiheisia leluja; esim. Playmobil. Myös hollantilaisten oma pupu, Miffy (Nijntje), on menossa mukana.

Ja ne karkit.. Sinterklaasina kuuluu syödä suklaakirjain, mielellään sellainen jolla oma nimi alkaa, mutta muidenkin kirjaimet käy. Tämän lisäksi napaan tulee ahtaa pietien leipomia Kruid Noten -pipanoita, jotka on vähänniinkuin sen makuisia, kuin piparitaikinasta olisi unohtunut jokin olennainen ainesosa. Ihan hyviä silti. Näitä pipanoita pietit heittelee lapsille, jotka odottaa Sinterklaasia satamassa, mutta me saatiin niitä kivasti ihan kulhosta. Lisäksi tarjolla oli perinteisiä sokerieläimiä ja muita namusia. Hollantilaiset taistelevat ajan tuulimyllyjä vastaan (hehe) myös suklaatupakka-asiassa. Suklaatupakka on perinteinen Sinterklaas-tarjottava, mutta sitä ei tietenkään saa enää kutsua suklaatupakaksi. Nyt ne on suklaatikkuja, mutta edelleen pakattu tupakka-askeihin.

Kun ei syöty karkkia niin syötiin muita makeita herkkuja. Hollantilaisen isoisän naapuri oli askarrellut makoisaa kakkua ja leivoksia. Näitä kun veisi meille töihin kaffepöytään niin voisi tulla sanomista. Pinkin leivoksen ostin itse kaupasta, koska se muistutti etäisesti aleksanterinleivosta, vaikkei ollut sinnepäinkään. Oli kyllä muuten hyvää, lehtitaikinaa ja rahkaa.

Lahjojen antamiseen ja saamiseen liittyi monta erityiskikkaa, jotka eivät ihan heti avautuneet ensikertalaiselle. Olennaisena osana Sinterklaas-perinnettä on "suprise", eli yllätyslahja. Yllätys ei ole niinkään lahja, vaan sen pakkaus. Eli lahja pakataan siten, että itse pakkaus on jo jotenkin lahja, tai ainakin jäynä. En meinannut millään älytä että mistä tässä on kysymys, kunnes kaikki alkoivat avata omia lahjojaan (joita oli muuten askarreltu viikkokausia..). Oma suprise-pakettini oli valtava ja keltainen. En tiedä keneltä sen sain, sillä yllätettävät oli arvottu etukäteen jo. Sisältä paljastui paketti, joka oli nukkekoti! (tässävaiheessa luulin, että tämä on lahjani).

Nukkis oli todella taidolla väsätty, ja poikkesi sikäli muiden yllätyspaketeista, ettei tätä millään raaskinut vaan repiä auki. Yritin noudattaa maltillisuutta "oikeaa" lahjaa etsiessäni. Katsokaapas allaolevia kuvia; ruokapöytä oli paketillinen hollantilaista teetä. Koiran korista löytyi ihanan tuoksuinen palasaippua. Koira, kissa, käsityökori ja sermi olivat tietysti sellaisenaan nukkekotiharrastajalle mieluisia lahjoja. Seinällä oleva piet-taulu oli niinikään lahja. Alakerran kaapista löytyi Body Shopin kosteusvoide ja yläkerran kylpyammeesta saman sarjan pesuaine. Asukkaina talossa oli koiran ja kissan lisäksi suklaiset Sint ja Piet -ukkelit. Vintillä oli vielä kätkössä askartelutavaraa. Mahtavaa!

Tätä lahjaa oli kyllä hauska avata. Tekijä oli nähnyt todella paljon vaivaa! Mainittakoon, että nukkekodin ompelukori aiheutti mulle ja turvatarkastajille hieman päänvaivaa Amsterdamin Schipolin lentokentällä. Sain ottaa sen silti koneeseen..

Jos joku nyt ei edelleenkään tajua mikä on suprisen idea (tämä on paljon mahdollista), annan vielä esimerkin. 10-vuotias tyttö haluaisi oman ponin, mutta vanhemmat eivät halua/voi tällaista ostaa. Sinterklaasina tyttö saa paketin, jossa on sisällä pahvista askarreltu poni. Itse lahja (joka voi siis olla mitä vaan), on pahviponin sisällä. Suprise-kääre voi olla myös vihjaileva tai kiusoitteleva; viime vuonna hollantilaisen äityli oli antanut siskon miehelle lahjat vauvanvaippoihin pakattuna, koska sisko odotti kaksosia.

Toinen erottamasti lahjoihin liittyvä tapa on runot. Vähintään suprisen päälle, mutta myös muihin lahjoihin, liitetään runo, jossa lahjan saajalle vihjaillaan lahjasta, tai jostain muusta, muistutetaan töppäilyistä tms. Idea on hauska, ja pienen aivoriihen jälkeen toteuttamiskelpoinen, vaikkei olisikaan mikään mestarirunoilija. Itse kirjoitin vain yhden omaa yllätettävääni varten, mutta omissa lahjoissani oli montakin runoa. Nukkekotipakettini päällä luki:

" Sint´s birthday party is a major event,

Which usually gets totally out of hand.

So, do not get scared, it is normal to be confused,

By the amount of presents Sint used.

All the poems in Dutch,

Won t mean that much,

To a newcomer like you,

All the way from Helsinki/Turku.

Joining this party makes you a heroine, loved by us all,

That´s why you get this present, so big and tall.

It´s a "surprise", a weird Dutch tradition,

Be prepared tp demolition!

Finding presents won´t be hard,

If you rip this apart!

Enjoy!

Sint"

Miten käsistä se mopo sitten lähti, siitä lisää ensi bloggauksessa.