Hei, muistatteko kun tunnustin haaveilevani omasta hevosesta? Niin. Samalla viikolla sisko soitti ja halusi että katson netissä erästä myynti-ilmoitusta mukavantuntuisesta eestinhevosesta. Ihmeteltiin talliasioita ja hintaa ja varusteita ja kaikkea. Sisko oli jo suunnitelmassa pidemmällä, mä ihan puulla päähän lyöty. Katsoin kuvia ponista ja tunsin järjen äänen jäävän taka-alalle. Lupasin olla messissä jos sisko päätyy hevoskaupoille. Lakimies sisälläni vaati eläinlääkärin tarkastusta ja tarkkoja paperitöitä. Hevostyttö sisälläni mietti että mitäköhän sille voisi neuloa. Lupasin osallistua ylläpitokuluihin, jos sisko maksaa kauppahinnan. Oho. Meillä on oma poni!