Uuu-la-laa! Bucky on saanut ensimmäisen tunnustuksensa:
Kiitos tunnustuksesta Jadeketulle Kissoja ja käsitöitä -blogiin. 
Tunnustuksen saajan pitää tehdä seuraavaa:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa. -check-
2. Antaa tunnustus kahdeksalle blokkaajalle. -olen odottanut tätä!-
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta. -joojoo-
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. -jaiks-
Tunnustukset lähtevät näihin osoitteisiin:
Kahdeksan randomia asiaa Buckysta..
1. Tykkään hevosista ja olen vähän heppatyttö, vaikkei se ehkä blogista ilmene. Lapsuuden heppahulluus puhkesi uudelleen 23 vuoden iässä, eikä lääkettä ole löytynyt, Oireet pysyvät kurissa toisten karvamopoja paijaamalla, mutta haaveissa siintää ajatus omasta hevosesta. Sen pitäis olla sellainen yhtä laiska kun minä, mutta sellainen joka haluaa laukata kovaa sänkipellolla kirpeänä syysaamuna. (Kohta tähän tulee joku hevosihminen sanomaan ettei sellaisella pellolla saa laukata ja saan syyn siirtää hevoshankintaa taas muutamalla vuodella tietämättömyyteen vedoten).
2. Olen aika kronkeli ruuan suhteen, enkä pistä suuhuni mitään vähääkään erikoista. Tämä ahdistaa työkavereita/muitakin kavereita/äitiä/ravintolan henkilökuntaa. Lisäksi se ahdistaa mua aina kun olen jossain kinkkisessä syömistilanteessa jolloin olisi kohteliasta mukisematta puputtaa kaikki tarjottu (esim. ekaa kertaa hollantilaisen vanhempien luona ja koko suku on kutsuttu tuijottamaan mua ja syömään isännän loihtimaa illallista). Mutta kun mun mielestä ruuan kuuluu tuoksua hyvältä ja tuntua suussa kivalta, onko se liikaa vaadittu? Turha yrittää mitään maista-kahdeksan-kertaa -kikkailua, koska se johtaa vain kahdeksaan noloon oksentamisepisodiin. Lisäksi, miksi söisin etanaa, simpukoita, sieniä, rucolaa, homejuustoa tai muita myrkkyjä vain siksi että muiden ihmisten mielestä ne on maailman parasta? Jääpähän enemmän muille.
3. Mulla on edelleen napakoru, vaikka tietääkseni kaikki muut tämänikäiset ovat kaikessa hiljaisuudessa hankkiutuneet omistaan eroon (jos joku sanoo että olen väärässä, tulen iloiseksi!). Mut mua ahdistaa että siihen napaan jää sitten sellainen kauhea reikä. Ehkä otan sen pois kun olen lihonnut niin paljon ettei koko napaa enää näy.
4. Haaveilin pienenä jo lakimiesurasta, mutta teininä taasen halusin vain tanssia. Kävin tanssitunneilla monta kertaa viikossa ja treenasin hulluna kaikki illat kotonakin ikkunan heijasteen avulla huoneessani. Halusin TLC:n musiikkivideolle taustatanssijaksi. Sitten "Left Eye" kuoli auto-onnettomuudessa ja mun polvi piti leikata, eikä mikään enää palannut entiselleen. Vatsalihakset kaikkein vähiten. -huokaus-
5. Mulla on hyvä isäsuhde. Jos kehtaisin ääneen sanoa, niin väittäisin että isä on mun paras kaveri. Hengaillaan yhdessä aina kun mahdollista ja jaetaan niin ilot kuin surut. On mulla oikeasti muitakin kavereita, mutta arvostan että tämä on jaksanut mua ihan koko ajan siitä asti kun ekan kerran kakkasin housuun ja se joutui siivoamaan.
6. Olin kouluaikoina aivan onneton käsitöissä. Revin pelihousuni jo ala-asteella kun piti suorittaa "ompelukoneen ajokortti" -WTF? Heti tilaisuuden tullen hivuttauduin teknisten töiden tunneille. Olen tehnyt ovikellon, sähkömoottorin, hitsannut löylykauhan.. Neulomaan opettelin pari vuotta sitten kirjasta, kun löysin sellaisen alennusmyynnistä ja nyt se on suuri intohimoni.
7. En osaa uida. Enkä opettele enää, koska ei ole tähänkään mennessä auttanut kaikenmaailman uimakoulut. Mua ei ole tarkoitettu kellumaan.
8. Ennen pelkäsin kaikenlaista, nyt olen jo normaali. Pelkään enää lentokoneita ja auringon sammumista.
Tämä bloggaus olikin tunnustuksia täynnä. Teidän vuoro!
Kommentit